Varvut ja ruohovartiset kasvit
Varpu tarkoittaa puuvartista, korkeintaan puolimetristä kasvia. Isommat ovat pensaita. Mikäli varsi ei taivutettaessa rasahda ja on väriltään vihertävämpi on kyseessä ruohovartinen kasvi.
Varpuja ovat esimerkiksi puolukka mustikka ja kanerva. Ruohovartisia taas sanikkaiset käenkaali ja voikukka.
Puolukka on ainavihanta kanervakasvien heimoon kuuluva 5-30 cm korkea kasvi. Sen lehdet ovat vahapintaisia ja pieniä, jotta ne haihduttaisivat mahdollisimman vähän verttä, eikä puolukan tämän takia tarvitsekaan pudottaa niitä talveksi. Koska puolukan on pienien lehtiensä takia vaikea saada tarpeeksi auringonvaloa, se viihtyy mieluiten kuivissa kangasmetsissä. Sitä tavataan kuitenkin myös kosteammilla paikoilla.
Puolukan marjoja poimitaan syötäväksi noin 200-500 tuhatta tonnia vuodessa pelkästään Suomessa. Eniten kaikista marjoista. Heti toisena tulee mustikka, jota poimitaan noin 150-250 tuhatta tonnia.
Mustikka on kuitenkin hyvin erilainen kuin puolukka. Se on panostanut valon saamiseen, ja sen lehdet ovatkin selkeästi suuremmat kuin puolukalla. Ne kuitenkin vievät niin paljon vettä, että mustikan kasvualustana täytyy olla tuore kangasmetsä eikä se voi pitää lehtiänsä vuoden ympäri. Etenkin Suomen pohjoisosissa mustikkaa kuitenkin tavataan myös kuivemmissa metsissä. Se kasvaa yleensä noin 10-50 cm korkeuteen.
Kanerva kuuluu kanervakasveihin niin kuin mustikka ja puolukkakin. Se viihtyy puolukan tavoin kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla pienten ja neulasmaisten lehtiensä takia. Sitä kasvaa kuitenkin myös soilla, sillä toisin kuin kasvit yleensä se ei tarvitse kovin paljon ravinteita, joita suolta on vaikea saada. Kanerva kasvaa mustikan tavoin noin 10-50 cm korkeuteen ja se on myös Kainuun maakuntakasvi.
Käenkaali toiselta nimeltään ketunleipä on ohut- ja ruohovartinen pieni kasvi, joka viihtyy pääasiassa tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa. Sillä on suhteessa muuhun kokoonsa hyvin suuret lehdet, joten se ei kestä kovin suurta kuivuutta, mutta saa toisaalta kerättyä varjoisastakin paikasta hyvin valoa. Se kasvaa vain noin 5-10 cm korkeuteen. Käenkaalin lehdet ovat syötäviä, vaikkakin happaman makuisia. Suurina määrinä ne ovat kuitenkin myrkyllisiä lehtien oksaalihapon takia.
Sananjalka on isokokoinen sanikkaisiin kuuluva kasvi, joka viihtyy sekä kuivissa että tuoreissa kangasmetsissä. Sitä esiintyy koko Euroopassa aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Suomessa lajia esiintyy Etelä-Lappiin saakka. Vaikka sananjalkaa tapaakin monenlaisissa metsätyypeissä, esiintyy se mieluiten harvapuisemmassa ympäristössä. Sananjalka on ihmiselle myrkyllinen, mutta sitä syödään Japanissa ryöpättynä. Euroopassakin sitä on käytetty kansanlääkkeeenä. Sananjalalla on hyvin suuret kolmiomaiset moniosaiset lehdet.
Vasemmalla kanerva, oikealla käenkaali.
Ylhäällä sananjalka, vasemmalla puolukka nahkeine lehtineen, oikealla mustikka isompine lehtineen.
Puolukka on ainavihanta kanervakasvien heimoon kuuluva 5-30 cm korkea kasvi. Sen lehdet ovat vahapintaisia ja pieniä, jotta ne haihduttaisivat mahdollisimman vähän verttä, eikä puolukan tämän takia tarvitsekaan pudottaa niitä talveksi. Koska puolukan on pienien lehtiensä takia vaikea saada tarpeeksi auringonvaloa, se viihtyy mieluiten kuivissa kangasmetsissä. Sitä tavataan kuitenkin myös kosteammilla paikoilla.
Puolukan marjoja poimitaan syötäväksi noin 200-500 tuhatta tonnia vuodessa pelkästään Suomessa. Eniten kaikista marjoista. Heti toisena tulee mustikka, jota poimitaan noin 150-250 tuhatta tonnia.
Mustikka on kuitenkin hyvin erilainen kuin puolukka. Se on panostanut valon saamiseen, ja sen lehdet ovatkin selkeästi suuremmat kuin puolukalla. Ne kuitenkin vievät niin paljon vettä, että mustikan kasvualustana täytyy olla tuore kangasmetsä eikä se voi pitää lehtiänsä vuoden ympäri. Etenkin Suomen pohjoisosissa mustikkaa kuitenkin tavataan myös kuivemmissa metsissä. Se kasvaa yleensä noin 10-50 cm korkeuteen.
Kanerva kuuluu kanervakasveihin niin kuin mustikka ja puolukkakin. Se viihtyy puolukan tavoin kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla pienten ja neulasmaisten lehtiensä takia. Sitä kasvaa kuitenkin myös soilla, sillä toisin kuin kasvit yleensä se ei tarvitse kovin paljon ravinteita, joita suolta on vaikea saada. Kanerva kasvaa mustikan tavoin noin 10-50 cm korkeuteen ja se on myös Kainuun maakuntakasvi.
Käenkaali toiselta nimeltään ketunleipä on ohut- ja ruohovartinen pieni kasvi, joka viihtyy pääasiassa tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa. Sillä on suhteessa muuhun kokoonsa hyvin suuret lehdet, joten se ei kestä kovin suurta kuivuutta, mutta saa toisaalta kerättyä varjoisastakin paikasta hyvin valoa. Se kasvaa vain noin 5-10 cm korkeuteen. Käenkaalin lehdet ovat syötäviä, vaikkakin happaman makuisia. Suurina määrinä ne ovat kuitenkin myrkyllisiä lehtien oksaalihapon takia.
Sananjalka on isokokoinen sanikkaisiin kuuluva kasvi, joka viihtyy sekä kuivissa että tuoreissa kangasmetsissä. Sitä esiintyy koko Euroopassa aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Suomessa lajia esiintyy Etelä-Lappiin saakka. Vaikka sananjalkaa tapaakin monenlaisissa metsätyypeissä, esiintyy se mieluiten harvapuisemmassa ympäristössä. Sananjalka on ihmiselle myrkyllinen, mutta sitä syödään Japanissa ryöpättynä. Euroopassakin sitä on käytetty kansanlääkkeeenä. Sananjalalla on hyvin suuret kolmiomaiset moniosaiset lehdet.
Vasemmalla kanerva, oikealla käenkaali.
Ylhäällä sananjalka, vasemmalla puolukka nahkeine lehtineen, oikealla mustikka isompine lehtineen.
Jos löydätte jostakin tekstistäni virheitä, niin ilmoittakaa kommentteihin. Antoisia lukuhetkiä!
VastaaPoista